Karjaa KR 28.6.2015

Vihdoinkin saatiin kunnon aurinkoinen sää näyttelypäiväksi! Oli huomattavasti mukavampaa kuin aiempina kertoina, kun on kärsitty kovasta tuulesta ja sateesta.

Tuomarina Karjaalla oli Ray Lindholm Ruotsista ja arvostelu kuuluu näin:

"Feminin, tilltalande huvud & uttryck. Bra hals och överlinje. Välutvecklad kropp. Passande benstomme. Vacker päls. Härligt temperament. Aningen lös fram, rör sig annans tillfredsställande. Speciellt välskötta klor!"

"Feminiininen, miellyttävä pää ja ilme. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvinkehittynyt runko. Riittävä raajaluusto. Kaunis turkki. Ihana luonne. Aavistuksen löysä edestä, liikkuu muuten tyydyttävästi. Erityisen hyvin hoidetut kynnet!"

ERI4


 

Sadepäivä. Taas.

Tasan kaksi viikkoa Taimin ensimmäiseen syntymäpäivään ja kas, sieltä ne tulivat, ensimmäiset juoksut. Osasin kyllä jo odottaa niitä, Taimi on ollut omituisen säikky muutaman viime viikon ulkoillessaan, mikä sai epäilykseni heräämään. Juoksuhousuja se ei vielä tarvitsisi mutta pidetään nyt, niin tulevat tutuiksi ja pysyvät jalassa sittenkin, kun niille on oikeasti tarve.



Sataakin vielä, perkule. Kyllä on nyt pienellä whippetillä rankkaa.

Missä kesä?

Mihin ihmeeseen aika oikein rientää? Yritetäänpä jällen kerran päästä tilanteen tasalle. Mitä meille oikein kuuluu?



Kesäkuun ensimmäinen viikonloppu oli näyttelyviikonloppu, kuinkas muuten. Lauantaina oli whippettien erikoisnäyttely ja sunnuntaina suuntasimme Riihimäelle kaikkien rotujen näyttelyyn. Kuvia näyttelyistä ei siunaantunut, joten tulokset lyhyesti tässä:

6.6. Mustiala, whippettien erikoisnäyttely
tuomari Eva Ekstam, Uusi-Seelanti
"Strong 11 month old bitch. Nice neck into shoulder. Good depth of chest. Wellset low hocks. Slightly soft in appearance and in movement."
EH 

7.6. Riihimäki KR
tuomari Zoran Brankovic, Serbia
"Good format, medium strong. Typical head, elegant neck. Good profile lines. Good tailset, bit loose in elbows, bit soft pasterns. Typical coat, color & temperament"
ERI2



Näyttelyjuttujen lisäksi ollaan tietysti treenailtu myös agilitya. Uusimpana tuttavuutena keinu, joka Taimin mielestä on vielä vähän epäilyttävä. Välillä Taimi näyttää jopa siltä, että haluaisi loikata alas kun ohjaaja varovasti laskee keinun toisen pään maahan, mutta riittävästi nakkia naamaan, niin koira pysyy keinun matkassa. Pussi on toinen, josta Taimi ei vielä ole oikein syttynyt. NIin kauan kuin pussia pidetään hieman ylhäällä, se kipittää reippaasti läpi, mutta heti jos koko pussi on maassa, ei sen läpi voi juosta. Tätä on onneksi aikaa treenailla, eiköhän se vauhti ja uskallus syöksyä pussiin sieltä vielä löydy. Seuraavat pari kertaa meiltä jääkin agilityssa välistä, ja jos hyvin - vai huonosti? - käy, niin Taimi saattaa vaikka aloittaa juoksunsa samaan syssyyn. Saa nähdä koska päästään taas takaisin agilityn pariin, toivottavasti pian!



Viime viikonloppuna hypättiin autoon ja huristeltiin Jyväskylään, jossa päämääränä Koirakoulu Taitavat Tassut ja siellä Gerard O'Shean näyttelyhandlingseminaari. Kaksipäiväinen kurssi oli antoisa ja myös rankka, ja jo näin lyhyessäkin ajassa kehitystä oli havaittavissa. Kurssilta käteen tarttui neljän viikon treeniohjelma, joka on tarkoitus ottaa käsittelyyn myöhemmin kesällä. Itse kurssiakin voisin käsitellä blogissa vielä oman postauksen verran, kunhan ehdin vähän jäsennellä ajatuksiani. Juhannuksen jälkeen käymme vielä pyörähtämässä Karjaalla näyttelyssä, minkä jälkeen pidämme taukoa ainakin heinäkuun, saa nähdä missä vaiheessa elokuuta palaillaan taas kehiin. Viimeistään lähinäyttelyssä eli Janakkala KV:ssa 30.8., mutta luultavasti jo aiemmin. :)



Kuvituskuvina Taimin kauneuden salaisuus - kissankakkaa sisäisesti ja ulkoisesti nautittuna - sekä 11 kk pönötys Jyväskylänreissulta.

Näyttely- ja agilitykuulumisia

Viime viikonloppuna hypättiin laivaan ja tehtiin pikavisiitti Tallinnaan, Eestin Voittaja -näyttelyyn. Tuomarina whippeteillä oli Helina Simberg (EST).



Arvostelu vapaasti käännettynä kuului näin: "Erinomainen tyyppi, hyvä koko. Sopiva luusto. Kaunis pää, alaleuka voisi olla vahvempi. Kaunis pitkä kaula. Hyvä ylälinja. Oikein hyvä rintakehä. Liikkuu hyvin."

ERI2 PN2 SA JUN-SERT




PN1 ROP Born to Charm Leonor, PN2 meidän Tampsi! :D

 


Välirapsutuksia hakemassa ennen paras narttu -kehää.

Eilen käytiin taas agiliitelemässä, kuten myös viikko sitten tiistaina, mutta silloin en tainnut muistaa raapustella treeneistä mitään. No, edellisellä kerralla uutena esteenä tuli muuri, eilen sitten pituus. Aluksi muistuteltiin mieleen puomia, ja se meni tällä kertaa jo varsin vauhdikkaasti. Nyt pitää ottaa tehokuuri kontaktipysäytyksen treenailua kotona, että saadaan se menemään alusta asti oikein. Rengasta harjoiteltiin myös, sitä ollaankin treenailtu jo parina kertana, ja se sujuu ihan hyvin. Tosin juuri kun Taimi teki oikein huippusuorituksen renkaalla, irtosikin jopa vähän, niin seuraavalla kerralla se sujahtikin silakkana ihan väärästä välistä. :D Sitä se ei olekaan ennen tehnyt. Uutena asiana eilen tuli pituus, jota tehtiin kahdella palasella. Hyvinhän se loikka senkin yli sujui. Pituuteen yhdistettiin myös tavallinen hyppy perään, ja pienten navigointiongelmien jälkeen Taimi löysikin tiensä hienosti myös toisen esteen yli targetin luo. Näin lyhyen kokemuksen perusteella näen jo, että koira on aika kovasti minussa kiinni (mutta ei silti tajua vielä seurata aina käsiohjaustakaan, mutta se on taas toinen juttu se), joten irtoamista pitää harjoitella paljon. Onneksi yksi ohjaajistamme on vannoutunut targetin käyttäjä, joten palkkausta namialustalta tulee kyllä käytettyä ahkerasti.

Tavoite ennen seuraavaa treeniä: Treenata kontaktilla pysymistä ja lähtöä vasta luvalla. Paljon.

Hienosti!

Kolmannet agitreenit takana ja Taimi on edelleen erittäin pätevä pieni agikoiran alku. :)

Tänään uutena esteenä otettiin puomi. Taimi oli ensin erittäin varuillaan, seurasi kyllä namikättä puomille, mutta vilkuili alas sen näköisenä, että saattaisi loikata hetkellä millä hyvänsä. Hurjalla tsemppaamisella ja namituksella selvittiin toiseen päähän, ja toinen kerta oli jo helpompi. Välissä tehtiin vähän muuta ja palattiin sitten uudelleen puomille. Kaksi pientä hernettä Taimin päässä olivat selvästi kohdanneet, sillä nyt se hölkötteli puomin päästä päähän kuin olisi aina tehnyt niin. Taimi selkeästi tarvitsee pienen tuumaustauon ja hetken aikaa sulatella omaksuakseen asioita.

Hyppyäkin otettiin, ja tällä kertaa vuorossa oli kaksi peräkkäistä hyppyä niin, että jälkimmäinen oli ensimmäiseen nähden kohtisuorassa. Pari ensimmäistä kertaa menivät vähän niin ja näin, mutta kun tajusin itse korjata ohjaustani ja otin palkkaamiseen käyttöön lelun, löytyi linja mainiosti. Olen vähän arastellut palkata Taimia lelulla, sillä kun on usein tapana napata lelu suuhun ja lähteä hurjalle kunniakierrokselle. Nyt se kuitenkin nappasi lelun suuhun, vähän jopa käveli minua vastaan ja tarjosi lelua minulle, eli halusikin leikkiä karkuun kirmaamisen sijaan. Hieno pieni!

Loppuun otettiin taas pari kokeilua renkaalla. Taimi on hienosti tähän asti aina tajunnut sukeltaa suoraan oikeasta välistä, eikä yritäkään tulla sivusta tai alta. Toki olen kädellä vielä melko voimakkaasti ohjannut / vetänyt sitä renkaan läpi, mutta hyvä näin! Olen erittäin tyytyväinen Taimin tähän astiseen kehitykseen.

Kepeissä päädyin nyt lopulta siihen, että opettelemme ne 2x2-tyylillä. Tähän saamme ulkopuolista apua, eli aivan yksin en lähde sähläämään. Tästä lisää myöhemmin, kunhan kuviot selkiytyvät.

#whippettaimi @ Instagram

Toiset agitreenit takana ja keppipohdintaa

Toiset agitreenit treenailtiin tiistaina. Uutena esteenä vuorossa oli kepit, "vanhoina tuttuina" otettiin hyppyä ja putkea. Hyppy ja putki sujuivat molemmat hyvin. Putkeen Taimi oli viikon aikana löytänyt jo hurjan vauhdin, suoralla putkella jään jo siitä jälkeen, mutkaputkella saan vielä sentään tasoitusta. Hyppykin meni hyvin, tosin yksittäinen hyppy tuntui ehkä koirasta vähän tylsältä. Mutta hyvin meni ja koira oli kiinnostunut, se on pääasia.

Kepit sitten... Kepit, kepit. Kesäharjoituspaikalla on tarjolla vain tavalliset kepit ilman mitään apuvälineitä, eli ainoa mahdollisuus opettaa kepit olisi kädellä houkuttelemalla. Pari kertaa sitä koitettiin, eikä Taimi selvästikään tykännyt yhtään. Se oli epäluuloinen kolisevia keppejä kohtaan, luimisteli ja väisteli, paineistuikin vähän. Ohjaajat olivat sitä mieltä että kyllä kaikki oppivat hyvät ja itsenäiset kepit tällä tavalla, mutta pari päivää asiaa mietittyäni taidan kallistua siihen, että opetan koiralle kepit mieluummin kotona jollain omalla tavalla. Vaan millä? Kujakepit, ohjurit, 2x2? Valinnanvaikeus on suuri, täytyy googlettaa ja tutkia lisää, ennen kuin päätän mitään suuntaan tai toiseen. Ensi kerralla pitäisi kai sitten treeneissä kieltäytyä kepeistä ja selittää, että opettelemme ne mieluummin kotona. Toivottavasti tämä ajatus otetaan hyvillä mielin vastaan ja treenit saavat muuten jatkua osaltamme kuten tähänkin asti.